Alpakankohtaista

Alpakankohtaista-blogissa julkaistaan kahden viikon välein ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskeluun, työelämään ja tutkimukseen liittyviä postauksia.

Jos mielessäsi on aihe, jota toivoisit blogin käsittelevän tai jos haluat kirjoittaa blogiin, otathan yhteyttä Spatikan viestintävastaavaan Alisa Vänttiseen (vanttinen.alisa.l [ät] student.uta.fi).

lauantai 17. helmikuuta 2018

Ympäristöpolitiikan ja aluetieteen monipuoliset aihealueet kiehtovat tutkijoita



Kaikki spatikaanit tietävät ympäristöpolitiikan ja aluetieteen olevan erittäin kiinnostava opintosuunta. Mutta mikä innostaa YPATin professoreita ja tutkimushenkilökuntaa syventymään ympäristöpolitiikan ja aluetieteen kysymysten äärelle? Ja minkälaista tutkimusta he oikeastaan tekevätkään? Kuusi yksikkömme tutkijaa kertoo alla tutkimuksellisista intohimoistaan.

Miksi tutkit ympäristöpolitiikkaa/aluetiedettä?

"Aluetieteessä minua kiinnostaa kiinnostaa sen vahva peruskäsitteistö. Tila ja sen johdannaiset (esim. paikka, alue, maisema) sekä aika ovat merkityksellisiä ilmiölle kuin ilmiölle. Niiden avulla voi hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia, joita voi myös vertailla ketterästi.


Tätä kautta syntyy yhteys moniin muihin tieteenaloihin. Arvostan tätä rajanylitystä ja sillanrakennusta, koska olen saanut tieteidenvälisen koulutuksen Yhdysvalloissa ja olen utelias. Opiskelin Nevadan yliopistossa antropologiaa, maantiedettä, kansainvälistä politiikkaa ja ibeerisiä kieliä. Väitöskirjani käsitteli radikaalia baskinationalismia Espanjassa.

 Nationalismissa (ja aluetieteessä) tärkeät identiteetti ja rajakysymykset ovat olleet aiheitani siitä saakka. Olen miettinyt niitä muun muassa suhteessa valtion identiteettipoliittiseen kuvastoon (erityisesti postimerkkeihin), ruokaan ja monikulttuurisuuteen.

 Tutkin myös rahapelaamista politiikan ja kulttuurin tutkimuksen näkökulmista. Tässäkin aluetieteen peruskäsitteet ovat kantaneet pitkälle – ja myös virittäneet keskustelua, koska ne ovat uusia rahapelitutkimuksen valtavirralle. Nyt minulla on hanke, joka liittyy hevosen muuttuvaan yhteiskunnalliseen rooliin Suomessa.

 Aluetiede on siis loistava perusta monen aiheen tutkimukseen. Tylsää on harvoin. Arvostan myös sitä, että ala taipuu sekä teoreettiseen ja metodologiseen keskusteluun että käytännön sovelluksiin”,
Pauliina Raento, aluetieteen professori.


”Pitkäaikainen professorimme Yrjö Haila tapasi käyttää ympäristöpolitiikasta sattuvaa metaforaa: se on kuin ameba, joka haaroo moneen suuntaan. Tämä sopii kuvaamaan myös ympäristöpolitiikan tutkimusryhmäämme PONTE:a (”Politics of nature and the environment research group”). Vähän vaihtelevasti 15–20 tutkijaa käsittävä monitieteinen kollektiivi on kiinnostunut hyvin monenlaisista ihmisen ja ympäristön suhteen politisoitumiseen liittyvistä aiheista. Tutkimuksen pääteemat voidaan toki jäsentää kolmeen; ne ovat ympäristöhallinta, luontopolitiikka ja kaupunkitutkimus. 

Tamperelaiselle ympäristöpolitiikan tutkimukselle on tunnusomaista myös tietty metodologinen ote eli tapaustutkimusten ja tulkitsevan politiikka-analyysin suosio. Tähän luonnehdintaan pitää vielä lisätä pyrkimys käytännöllisiin ongelmanratkaisuihin ja yhteistyöhön käytännön toimijoiden kanssa.

Olen itse tullut Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikkaan vuonna 1999, mutta olin väitellyt tohtoriksi jo joitakin vuosia aikaisemmin Turun yliopiston sosiologiassa, jossa olin mukana innostuneessa ja hyvin kollegiaalisessa nuorten ympäristösosiologien tutkimusryhmässä. Kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu sitten tietenkin moninaisia tutkimusaiheita, mutta oman työni syvin olemus löytyy varmastikin ympäristöpolitiikan toimijuudesta, rakenteista ja instituutioista. 

Viime vuosina olen tietoisesti liukunut tuotannon teemoista kulutuksen tutkimiseen. Toinen viime vuosien tavoitteellinen siirtymä on ollut työn metodologinen monipuolistaminen, mistä eittämättä olen tyytyväinen. Ruokapolitiikan suuret ja pienet muutokset ovat alkaneet kiinnostaa enemmän ja enemmän, ja tällä hetkellä johdan Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta, jossa tarkastellaan kestävää kulutusta ympäristö- ja ruokapolitiikan uutena normatiivisena tavoitteena. Toinen parhaillaan menossa oleva ja myös Akatemian rahoittama tutkimukseni on osa laajaa eurooppalaista ilmasto- ja energia-asenteiden tutkimusta”,
Pekka Jokinen, ympäristöpolitiikan professori.

”Olen väitellyt Tampereen yliopistosta vuonna 2012. Väitöstutkimukseni käsitteli internetin käyttöä kansalaisosallistumisen välineenä kaupunkisuunnittelussa. Netin käyttö asukkaiden osallistumisessa ja osallistamisessa oli suhteellisen uusi asia vielä vuosituhannen vaihteessa. Olin erityisesti kiinnostunut siitä, miten nettiä käytettiin kaupunkisuunnittelutapauksissa tuomaan kokemuksiin ja arkisiin käytäntöihin perustuvia näkemyksiä ja laadullista tietoa paikasta.

Tämä kiinnostus ihmisten kokemuksiin ja käytäntöihin on jatkunut siitä lähtien. Minusta on tavattoman kiinnostavaa, millaisia käytäntöjä päivittäisessä elämässä muotoutuu ja miten niiden kautta koemme elinympäristömme. Tässä näkökulmassa myös yhdistyvät ympäristöpoliittinen intressi tunnistaa ja kehittää kestäviä ratkaisuja ihmismaantieteelliseen kiinnostukseen tilasta ja paikasta.

Omat kokemukseni aktiivisena kuntoliikkujana veti minut tutkimusaiheeseen, jonka parissa työskentelen tällä hetkellä.  Tutkin nimittäin sitä, miten ihmiset kiinnittyvät juoksemaan luonnonympäristöissä. Millaisia käytäntöjä heille muodostuu? Miten he kokevat ympäristön juostessaan? Tai toisaalta, miltä juokseminen tuntuu eri ympäristöissä? Tällaiset kysymykset kiehtovat minua, sillä niillä on keskeinen yhteys hyvinvointiin ja terveyteen. Käytäntöjen ja kokemusten avulla voidaan löytää uusia keinoja kannustaa ihmisiä liikkumaan luonnossa ja uusia tapoja suunnitella ja hoitaa alueita, joita käytetään luonnossa liikkumiseen”, 
Jaakko Bamberg, tutkijatohtori.

”Ympäristöpolitiikan tutkiminen on monialaista. Se voi tarkoittaa yhtä lailla ilmastonmuutokseen, Itämeren tilaan, ekosysteemipalveluihin tai vaikkapa hirviin keskittyvää tutkimusta. Yhteistä näille on ihmisen ja ympäristön suhteen politisoitumisen analyysi. Omalla tutkimukseni keskittyy kaupungistumiseen. Olen kiinnostunut siitä, miten kestävää kaupunkikehitystä Suomessa toteutetaan, millaisia maankäytön politisoitumisen kysymyksiä nousee esiin ja millaisessa asemassa kaupunkilaiset ovat, kun kehitetään kaupunkia.

Ympäristöpolitiikan tutkimuksessa on usein kyse yhteiskunnassa vallitsevista jännitteistä kuten valtasuhteista, intressiristiriidoista ja tiedon tuotannosta ja tulkinnasta. Omalla kohdallani tutkimuksen tekeminen on ajan mittaan kulkenut toimintatutkimukselliseen suuntaan. Tutkijana olen mukana kokeilemassa erilaisia uusia, käytännönläheisiä ratkaisuja konkreettisiin ympäristöpoliittisiin konflikteihin. Tavoitteena ei siis ole vain ilmiön ymmärtäminen, vaan myös pyrkimys kehittää analyyttisia ja ongelmanratkaisuun tähtääviä välineitä yhdessä eri sidosryhmien kanssa.

Yksi syy siihen, että tutkin innolla ympäristöpolitiikkaa nimenomaan Tampereella, on Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan oppiaineessa 1990-luvun lopulta asti toimineessa Umbrella-tutkijayhteisössä. Tämä ryhmä on auttanut meitä mukana olleita ymmärtämään tutkijayhteisön voiman ja rikkauden. Ryhmän koostumus on vuosien saatossa muuttunut, mutta kokoonnumme edelleen joka tiistai kello 9:30 pohtimaan ajankohtaisia tutkimustapauksia niin ympäristöpolitiikassa kuin aluetieteessä”,
Helena Leino, ympäristöpolitiikan yliopistonlehtori.


”Olen aluetieteen jatko-opiskelija, valmistun toivottavasti tänä vuonna. Teen väitöskirjaa peruskoulun maantiedon, historian ja yhteiskuntaopin oppikirjojen (moni)kulttuurisesta maailmankuvasta ja toiseuttavasta identiteettipolitiikasta sekä siitä, miten nuoret itse kokevat tilallisen maailman ja oman paikkansa siellä. Aluetiede on siitä hyvä tieteenala, että valinnanvaraa tutkimuskohteiden välillä on runsaasti – ihminen kun sijaitsee aina jossain tilassa.

Itseäni kiinnostavat erityisesti valta ja toiseus, jotka linkittyvät omassa tutkimuskohteessani esimerkiksi eri alueiden ja kulttuurien geopoliittisiin asemointeihin sekä ulossulkemisen ja kuulumisen tunteen rajankäynteihin. Myös koululaitoksella on paljon valtaa, sillä se edustaa yleisesti hyväksyttyä institutionalisoitua tietoa, joka tavoittaa lähes jokaisen Suomessa asuvan lapsen ja nuoren.

Haluan tehdä sellaista tutkimusta, jolla koen olevan käytännön merkitystä. Väitöskirjassani tuonkin esiin oppikirjojen ongelmallisia sisältöjä, joihin kiinnitetään toivottavasti tulevaisuudessa enemmän huomiota”,
Eeva Rinne, väitöskirjatutkija.

”Taustaltani olen geologi ja sen lisäksi YPATin koulutusohjelmasta valmistunut hallintotieteen maisteri. Vätöskirjatutkijaksi minut ajoi pohjimmiltaan uteliaisuus ja halu ymmärtää maailmaa paremmin. Ympäristöpolitiikka kiinnosti laajuutensa vuoksi, siinä yhdistyy samalla sekä yhteiskunta- että luonnontiede. Samalla on mahdollista tuottaa tietoa, joka voi auttaa ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Väitöskirjani tulee käsittelemään ”kiertotalouden edistämisprosessi Suomessa” ja sen tutkimus osuu juuri noihin kohtiin.

Jos kiertotalous lyö kunnolla läpi, niin kyseessä on valtava muutos. Toki siihen on vielä pitkä matka. On ollut mielenkiintoista ruotia sitä, kuinka kyseistä muutosta tehdään ja mitä kaikkea siihen sisältyy. Esimerkiksi kuinka ajatus kiertotaloudesta valuu käytännön tason muutoksiin. Miten erilaiset toimijat kehystävät kiertotaloutta? Ja minkälaisia kiistoja ja vastahankaa kiertotalousajattelun tähtäämään muutokseen liittyy”,
Erkki-Jussi Nylén, tohtoriopiskelija.


Teksti: Alisa Vänttinen
Kuva: Alisa Vänttinen, Jonne Renvall ja Eeva Rinne

perjantai 2. helmikuuta 2018

Neljän työnantajan vinkit harjoittelupaikan hakemiseen – Osoita motivoituneisuutesi ja ole oma itsesi


Työharjoittelupaikkojen vilkkain hakuaika on jo täydessä vauhdissa. Mutta minkälainen hakemuksesta tai ansioluettelosta kuuluu tehdä? Millä tavalla haastatteluun kannattaa valmistautua ja miten kysymykseen omista heikkouksista pitäisi vastata?

Tutkimuspäällikkö Jari Kolehmainen Johtamiskorkeakoulun alueellisen kehittämisen tutkimusryhmästä (SENTE), Ekokumppanien viestinnän suunnittelija Matti Huhta, Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) viestintäpäällikkö Matti Nieminen ja Tampereen kaupungin palvelupäällikkö Sanna Flink kertovat alla spatikaaneille vinkkejä harjoittelupaikan hakemiseen.

Millainen on hyvä työhakemus?

”Hyvä työhakemus tuo esiin hakijan keskeisen motivaation työpaikan hakemiseen. Työhakemus on siis jollakin tavalla personoitu suhteessa haettavaan työpaikkaan. Jo tässä vaiheessa kannattaa pyrkiä tutustumaan siihen organisaatioon, johon on hakemassa”, Jari Kolehmainen, SENTE-tutkimusryhmä.

”Lyhyt. Siinä pitää näkyä, että hakemus on kirjoitettu juuri tätä paikkaa varten, ei vain firman nimi vaihtamalla. Unelmatilanteessa hakija ratkaisee jonkin organisaation osaamisvajeen tai ongelman. Pahimmassa tapauksessa joudumme keksimään hänelle tekemistä ja katsomaan perään”, Matti Huhta, Ekokumppanit.

”Napakka, osaamista ja motivaatiotakin esiin tuova. Kieliopilliset virheet tai huolimattomuusvirheet saattavat kiinnittää huomiota ainakin viestinnän tehtäviin haettaessa”, Matti Nieminen, SLL.

” Sellainen joka vastaa työpaikkailmoituksessa kerrottuihin asioihin ja työantajan tarpeisiin. Erityisen tärkeää on vastata tehtävässä eduksi katsottaviin ja edellytettyihin asioihin”, Sanna Flink, Tampereen kaupunki.

Millainen hyvä CV on?

”Ensinnäkin on todettava, että minusta opiskelijoidenkin CV:t ovat nykyään oikein hyviä. On tietysti selvää, että vähäisellä ammatillisella kokemuksella ei voi tehdä kovin laajaa CV:tä. Siinä mielessä CV:hen voi nostaa myös esimerkiksi harrastusten vastuutehtäviä ja niin edelleen. Kannattaa kuitenkin miettiä, millaiset ansiot ovat ihan oikeasti merkityksellisiä haettavan työn kannalta. Yleinen aktiivisuus kuitenkin kertoo ihmisestä paljon”, Jari Kolehmainen, SENTE-tutkimusryhmä.

”Hyvässä CV:ssä on haettavan paikan ja hakevan organisaation kannalta relevantti kokemus ensimmäisenä. On hyvä, että monipuolinen kokemus on näytillä – arvostan esimerkiksi kaikenlaista myynti- ja asiakaspalvelukokemusta, vaikka se ei haettavaan paikkaan paljoa liittyisi. Kun enemmän kokemusta on takana, ihan kaikkia pieniä luottamustoimia ja keikkaduuneja ei tarvitse mainita. Liika herättää kysymyksiä ja jättää ei-toivotun vaikutelman. Kuva on kiva, siitä jää joku mielikuva ihmisestä. Mitään missikisoja ei ainakaan meillä olla pitämässä, eikä rekrytointipäätöstä tehdä ulkonäköperustein”, Matti Huhta, Ekokumppanit.

”CV:llä on vakiintunut muotonsa, joka tuntuu ajan saatossa hieman kehittyvän. Mutta eiköhän kaikilla työpaikoilla ole toivetta saada CV:n muodossa tiukasti pakattua tietoa koulutuksesta, osaamisesta, näytöistä ja niin edelleen. Kuva on usein luonteva lisä. Riittävät henkilö- ja yhteystiedot. Suosittelija(t) yhteystietoineen ovat usein hyödyksi työnantajalle”, Matti Nieminen, SLL.

”Selkeä ulkoasultaan, kertoo haettavasta tehtävästä olennaisemmat asiat lyhyesti. Koulutus ja työkokemus on hyvä eritellä CV:ssä loogisessa ja luettavassa järjestyksessä”, Sanna Flink, Tampereen kaupunki.

Kuinka pitkiä hakemus ja CV saavat olla?

”Nyrkkisääntö varmaankin on, että hakemuksen pitäisi mahtua yhdelle A4:lle. CV:n osalta en näe mielekkäänä laittaa jotakin sivurajaa. Tässä näkyy ehkä yliopistotaustani, sillä yliopistomaailmassa CV:t ovat yleensä aika pitkiä, kun niissä kuvataan tutkimus-, opetus- ja yhteiskunnallisia ansioita”, Jari Kolehmainen, SENTE-tutkimusryhmä.

”Mitään maksimimittaa ei ole, mutta vähemmän on enemmän. Muista, ettei kukaan rekrytoi huvikseen. Se on kallista ja aikaa vievää. Selvitä, miksi tähän on lähdetty. Perussyitä on kaksi: ei ole riittävästi resursseja tai riittävästi osaamista”, Matti Huhta, Ekokumppanit.

”Hakemus pitää voida tiivistää klassikkomittaan eli aaneloseen. Parisivuisesta CV:stä yleensä asiat selviävät. Pitkiä julkaisuluetteloja tms. ei välttämättä tarvita”, Matti Nieminen, SLL.

”Hakemus 1 sivu, CV maksimissaan 2 sivua”, Sanna Flink, Tampereen kaupunki.

Miten työhaastatteluun kannattaa valmistautua?

”Työhaastatteluun tullessa kannattaa ottaa etukäteen hieman selvää, millaiseen organisaatioon ja työhön on hakemassa. Itselleni on ollut haastatteluissa tärkeää se, että hakija on selvillä siitä, miksi on hakemassa työpaikkaa. Kysymys on tässä mielessä kaksisuuntainen, eli mitä hakija voi tuoda työhön ja mitä hän ajattelee siitä saavansa? On myös hyvä muistaa, että rekrytointitilaisuus on muutoinkin kaksisuuntainen, eli siinä tarkastellaan sekä ihmisen sopivuutta työhön että työn sopivuutta ihmiselle. Mikäli työ ei haastattelussa osoittautuisikaan aivan omaksi unelmatyöksi, kannattaa tilanteeseen suhtautua rakentavasti”, Jari Kolehmainen, SENTE-tutkimusryhmä. 

”Kotiläksyt firman perusasioiden kanssa ja haettavan pestin kohdalla pitää olla tehtynä. Mikään ei ota aivoon niin paljon, kuin se, että hakija haaskaa molempien aikaa täysin valmistautumatta. Kannattaa kysellä joltain, joka tietää tai vaikka soittaa lisätietoja. Relevantit kysymykset antavat hyvän ennakkovaikutelman. Ihan morjestellakseen ei kannata soittaa. Vaikka tietosuojavaltuutettu ei suosittele työnhakijan googlausta, työnhakijan kannattaa siihen varautua. Esimerkiksi julkisella sometilillä voi olla työnantajan kannalta kuumottavaa kamaa, joka voi viedä hakemuksesi suoraan paperinkeräykseen ”, Matti Huhta, Ekokumppanit.

”Kannattaa tietenkin tutustua organisaatioon ennalta: verkkosivut, some, julkaisut tai mahdolliset siellä työskentelevät tutut voivat olla avuksi. Työnäytteitä voi varata mukaan, vaikka niitä ei ole välttämättä ole ennakkoon pyydetty. Haastattelun lopulla niitä voi tarjota nähtäväksi, jos siltä tuntuu. Paikalle kannattaa saapua täsmällisesti, ei varsinkaan myöhässä”, Matti Nieminen, SLL.

”Kannattaa kysyä jo haastattelukutsun saadessaan keitä haastattelussa on paikalla, mitä papereita hyvä ottaa mukaan. Kannattaa ottaa mukaan myös hakuilmoitus ja sen kautta miettiä lisäkysyttävää. Haastattelu on aina kahden kauppa!”, Sanna Flink, Tampereen kaupunki.

Mitä odotatte hakijalta työhaastattelussa?

”Pidän työhaastattelua erittäin tärkeänä monestakin syystä. Ehkä tärkein on kuitenkin se, että haastatteluissa jo välittyy paljon tietoa hakijan persoonasta. Persoona on erityisen tärkeä sellaisissa työtehtävissä, joihin liittyy paljon tiimi- ja yhteistyötä tai vaikkapa asiakastilanteita. Esimiesnäkökulmastakin on tärkeää, että kemiat sopiva hyvin yhteen. Persoonasta puhuttaessa on tärkeää mieltää, ettei erilaisiin tehtäviin tarvitaan erilaisia ihmisiä. Ei siis ole vain yhdenlaisia ”hyviä tyyppejä””, Jari Kolehmainen, SENTE-tutkimusryhmä.

”Motivaatio, kotiläksyt, vilpittömyys. Ylipukeutua ei kannata ainakaan meille, mutta olemuksellaan täytyy viestiä sitä, että on tosissaan”, Matti Huhta, Ekokumppanit.

”Haastateltavallekin on eduksi, jos hän kykenee vastaamaan kysymyksiin keskittyneen tarkasti, eikä rönsyile sattumanvaraisesti. Vastausten pituuden sopivuuden joutuu usein itse arvioimaan, mutta ei ole kiellettyä tarkistaa, antoiko sopivan kattavan vastauksen. Haastateltavalla on myös mahdollisuus tapaamisessa kysyä aidosti kiinnostavia ja ehkä auki jääneitä oleellisia asioita. Vastaamisen kannattaa olla rehellistä, eikä pelkkää itsensä markkinointia”, Matti Nieminen, SLL.

”Hyviä käytöstapoja ja omana itsenään olemista”, Sanna Flink, Tampereen kaupunki.

Millaisiin kysymyksiin kannattaa varautua vastaamaan?

”Kokemukseni mukaan esimerkiksi opiskelijat ovat hyvin varautuneita vastaamaan tyypillisimpiin haastattelukysymyksiin. Perustyöhaastattelukysymyksiin kannattaa kuitenkin edelleen varautua, sillä ne luovat hyvän pohjan jatkokeskustelulle. Itse käytän haastatteluissa aika paljon hakijan henkilökohtaisten tavoitteiden ja tarjolla olevan työtehtävän yhtymäkohtien luotaamiseen. Taustalla on ajatus siitä, että näiden asioiden pitäisi olla keskenään hyvin linjassa, jotta ihminen viihtyy ja saa itsestään mahdollisimman paljon irti. Tässä suhteessa kannattaa kuitenkin olla rehellinen; ei esimerkiksi kannata sanoa tähtäävänsä yliopistouralle, jos näin ei ole. Yliopisto voi olla hyvä harjoittelupaikka myös sellaisella henkilölle, joka tähtää analyyttisiin ja luoviin tehtäviin ihan jollain muulla sektorilla”, Jari Kolehmainen, SENTE-tutkimusryhmä.

”Rekrytoijaa saattaa kiinnostaa hieman pitemmälle menevät suunnitelmat: minne henkilö on työelämässä menossa. Kannattaa vastata rehellisesti: jos tietyt hommat eivät kerta kaikkiaan kiinnosta, se näkyy joka tapauksessa. Usein ei kuitenkaan haeta yleiskonetta, jota kiinnostaa kaikki ja joka osaa jo kaiken”, Matti Huhta, Ekokumppanit.

”Myös yllättäviin, ei toki asiattomiin. Vastakysymyksillä voi tarkentaa, jos itselle epäselvää”, Matti Nieminen, SLL.

”Miksi juuri tämä tehtävä, mikä siinä sinua erityisesti kiinnostaa ja perustelut näihin”, Sanna Flink, Tampereen kaupunki.

Miten hakijan kannattaa vastata kysymykseen omista huonoista puolistaan?

”Kannatan tietysti rehellisyyttä tässäkin, mutta ei hakijan tarvitse omaa työnhakuaan torpedoida tuomalla esiin kaikkia heikkouksiaan. Usein heikkoudet kannattaakin mieltää kehittämiskohteina. Olen varma, että työnantajaan tekee vaikutuksen se, jos työnhakijalla on näihin heikkouksiinsa liittyen myös ajatuksia siitä, kuinka niitä kohtia voisi parantaa tai kuinka työssä voisi hyödyntää paremmin omia vahvuuksiaan”, Jari Kolehmainen, SENTE-tutkimusryhmä.

”Meillä ei ole tapana kysyä niitä. Lyhyesti kannattaa varautua vastaamaan asiallisiin siviilielämän kysymyksiin. Usein harrastuksista on apua töissäkin”, Matti Huhta, Ekokumppanit.

”Kaikilla on kehityskohteita itsessään. Omaa potentiaalia niiden kehittämisessä voi arvioida”, Matti Nieminen, SLL.

”Kannattaa esittää ne kehittämiskohteinaan”, Sanna Flink, Tampereen kaupunki.

Onko tärkeää, että hakijalla on haastattelun lopuksi jotain kysyttävää työpaikasta?

”Ei se varmasti välttämätöntä ole, mutta luo tietysti osaltaan hyvää vaikutelmaa. Perussääntö on varmasti se, ettei kannata kysyä vain työn ulkoisiin tekijöihin (esim. palkka, työajat) liittyviä kysymyksiä, vaan olla myös kiinnostunut myös työn sisällöistä”, Jari Kolehmainen, SENTE-tutkimusryhmä.
¨
”Pitäisin outona, jos hakija ei löydä mitään kysyttävää ja kaikki on päivänselvää. Toisaalta ensimmäistä työpaikkaa hakiessa ei välttämättä osaa huomioida vaikka työyhteisöön liittyviä asioita”, Matti Huhta, Ekokumppanit.

”Kyllähän se usein kertoo jotakin hakijan kiinnostuksesta. Toki väkisin tehdyt kysymykset saattavat vaikuttaa … sellaisilta”, Matti Nieminen, SLL.

”Ei välttämätöntä mutta on hakijan itsensä eduksi käyttää tilaisuus hyväkseen ja kysyä rohkeasti kaikki mikä vielä mieltä askarruttaa”, Sanna Flink, Tampereen kaupunki.

Mitä muita vinkkejä haluaisit antaa hakijoille?

”Kliseiden klisee, mutta olkaa omia itsejänne! Esimerkiksi haastattelutilannetta voi jännittää, mutta se ei haittaa mitään. Se sen sijaan on ongelma, jos pyrkii olemaan jotain sellaista, mitä ei oikeasti ole. Ongelma ei ehkä realisoidu haastattelussa, mutta myöhemmin työssä se tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Rakentava, aktiivinen ote erilaisissa tilanteessa toimii myös aina”, Jari Kolehmainen, SENTE-tutkimusryhmä.

”Melkein kaikki ovat kiinnostuneita tekijöistä, joilla on asenne kohdallaan. Alkeistason työelämätaidot ja käytöstavat pitää olla hallussa, niitä ei ole aikaa eikä halua opettaa. Haluamme nähdä, että hakijalla on kiinnostusta, motivaatiota ja aloitekykyä. Jos harjoittelijaa pitää esimerkiksi olla koko ajan neuvomassa, rajahyöty koko harjoittelusta on siinä ja siinä. Toisaalta reippaita, taitavia ja muutenkin hyviä tyyppejä jää aina kaipaamaan ja mielellään auttaa eteenpäin vaikkapa suosittelijan roolissa”, Matti Huhta, Ekokumppanit.

”Pyri aitoon vuorovaikutukseen haastattelijoiden kanssa. Tällaisen yhteyden syntyminen on hyvä asia molemmille osapuolille. Älä pelkää jännittämistä. Se saattaa kuvastaa myös motivaatiota tehtävään”, Matti Nieminen, SLL.


”Ole oma itsesi ja luota itseesi, muista että valintaa tehtävään tekevät sekä työnantaja että sinä itse! Haastattelu on myös hakijalle paikka, jossa selvittää onko kyseinen tehtävä sinua varten”, Sanna Flink, Tampereen kaupunki.


Teksti: Alisa Vänttinen
Kuva: Aleksandra Riki

torstai 18. tammikuuta 2018

Spatikan vuoden 2018 hallitus esittäytyy – Aikoo laittaa uuden vaihteen päälle ainejärjestön toiminnassa





Spatikan vuosi lähti käyntiin hyvällä sykkeellä, kun vuoden 2018 hallitus kokoontui viime viikon torstaina. Täysin uudella kokoonpanolla aloittanut hallitus ryhtyy innolla herättelemään Spatikan toimintaa muutaman hiljaisemman vuoden jälkeen.

Kevään tapahtumat käynnistetään keskiviikkona 31.1. järjestettävässä Tutustu Spatikkaan -illassa, jonne kaikki spatikaanit ja Spatikasta kiinnostuneet ovat tervetulleita. Tapahtumasta tulee lähipäivinä tarkempaa tietoa Spatikan Facebook-sivuille ja sähköpostilistalle. Lisäksi keväälle on suunnitteilla muun muassa perinteisiä SpatikKahveja (ei niin perinteisissä paikoissa), työelämäekskursio sekä alpakka-aiheinen haalarimerkin suunnittelukilpailu.

Muun toiminnan aktivoituessa myös tässä blogissa julkaistaan tästä lähtien kahden viikon välein ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opiskeluun, työelämään ja tutkimukseen liittyviä postauksia.

Vaikka hallitus on jo kehitellyt alkaneelle vuodelle yhtä ja toista tekemistä, spatikaanien toiveita ja ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan koko hallituskauden ajan. Jotta kynnys yhteydenottoon olisi mahdollisimman matala ja hallituslaiset tulisivat tutuiksi kaikille heti vuoden alussa, hallituksen jäsenet esittelevät itsensä alla.




Moikka moi! Olen Assi-Jutta Kuusela, tutummin Jutta, ja toimin tämän vuoden Spatikan puheenjohtajana. Olen hallintotieteiden toisen vuoden opiskelija, ja valittuani ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnakseni halusin myös tämän opintosuunnan ainejärjestön toimintaan mukaan. Opiskelen ympäristöpolitiikan ja aluetieteen rinnalla valtio-oppia ja kansainvälistä politiikkaa sekä hallintotiedettä. Minua kiinnostaa myös kovasti rauhan-ja konfliktintutkimus, jonka opiskelun aion aloittaa syksymmällä.

Toimin viime vuoden Staabi Ry:n toisena tapahtumavastaavana, joten kokemusta ainejärjestötoiminnasta ehti kertyä tuon vuoden aikana ihan kiitettävästi. Odotan innolla tätä vuotta, kun pääsen (ehkä) tekemään Spatikassa hieman asiapitoisempaa hommaa. 😉Odotan hallitusvuodelta uusiin ihmisiin tutustumista sekä uusien taitojen oppimista: stressinsietokyky joutuu varmasti koetukselle mutta sen taitaminen voi olla ihan relevantti taito tulevaisuudessa. 😊

Rakastan eläimiä, hyvää ruokaa ja urheilua. Ratsastin ennen opintojeni alkua kouluratsastuksen nuorten maajoukkueessa, ja urheilua pyrin jossain muodossa säännöllisesti harrastamaan. Pidän myös lukemisesta ja kahvittelusta ystävien kanssa. 

Moi! Olen Maiju Ratala, Spatikan koulutuspoliittinen vastaava ja varapuheenjohtaja. Opiskelen kolmatta vuotta Tampereella ja opintosuuntanani ympäristöpolitiikka ja aluetiede. Hallintotieteisiin päädyin mutkan kautta käytyäni ensin Jyväskylässä toteamassa suomen kielen opiskelun itselleni vääräksi jutuksi. Tampereella olen opiskellut ympäristöpolitiikan ja aluetieteen lisäksi kunta- ja aluejohtamista sekä sosiaalipolitiikka ja tykännyt tosi paljon opinnoistani. Vapaa-ajalla laulan kuorossa ja tykkään lukea kirjoja ja katsella kaikenlaisia sarjoja Masterchef Australiasta Game of Thronesiin. Käyn myös mielelläni rauhallisilla kävelylenkeillä ja salilla. 

Hallitushommia odotan innolla! Toivon, että Spatikka on jäseniensä näköinen järjestö, jonka kautta ja jonka toiminnassa kuuluu YPATin opiskelijoiden ääni. Hallitukselle kannattaa rohkeasti vinkkailla omista toiveista, ideoista ja kehitysehdotuksista niin tapahtumiin kuin vaikkapa opintoihin liittyen sähköpostilla, kokouksiin ilmaantumalla tai esimerkiksi hihasta nykäisemällä tapahtumissa ja yliopistolla.







Olen Lassi Hursti ja olen neljättä vuotta yliopistossa. Toimin tänä vuonna Spatikan hallituksessa talousvastaavana sekä sihteerinä. Yliopistolla minut löytää kittaamasta kahvia ja yrittämästä viimeistellä millon minkäkin esseen, oppimispäiväkirjan tai muun projektin. 


Yliopistoajan ulkopuolella vietän aikaa joko omassani tai kaverin kotona pelaamassa ja odottamassa kesää. Jossain horisontissa häämöttävä valmistuminen ei ole saanut minua nauttimaan opiskelijaelämästä yhtään vähempää, pikemminkin odotan innolla uusia tilaisuuksia kanavoida kokemustani. 

Mikäli kandivaiheen kursseista on kysymyksiä, saatan hyvinkin osata vinkkejä niiden suorittamiseen. Nähdään SpatikKahveilla!





Moro! Nimeni on Heidi Heikkilä ja toimin Spatikassa työelämä- ja järjestövastaavana. Pesti on minulle luonteva, sillä olen tullut yliopistoon vähän varttuneemmalla iällä, joten oman alan työkuvioihin tutustuminen tuntuu mielekkäältä. 

Tampereelle siirryin Vaasan yliopistosta, jossa ehdin opiskella kaksi vuotta ja käydä Koreassa vaihdossa. Kansainvälisyys onkin minulle luontevaa ja olen ehtinyt asua muutamassa eri maassa ja matkustaa monessa. Siitä on syntynyt kipinä opiskella myös kansainvälisiä asioita, joten ympäristöpolitiikan ja aluetieteen ohella suuntaan opintojani kansainväliseen politiikkaan. Vuonna 2018 olen kuitenkin päättänyt olla matkustuskiellossa, joten keskityn muihin harrastuksiini: käsitöihin, lukemiseen, kulttuurielämään ja ulkoliikuntaan. 

Spatikan toimintaan tulin mukaan oppiakseni uusia taitoja ja tutustuakseni oman alan ihmisiin  saa siis tulla juttelemaan, jos on ainejärjestö- tai mitä vaan muuta asiaa. Oman alan opinnoissani olen kiinnostunut etenkin ylikansallisista teemoista, kuten globalisaatio ja ilmastonmuutos sekä kaupunkisuunnittelusta, aluekehittämisestä. Jälkimmäisiä pääseekin seuraamaan Tampereella aitiopaikalta!


Heips! Olen Saija Häkkinen, Spatikan vuoden 2018 hallituksen tuutorvastaava sekä toinen tapahtumavastaava. Olen viidennen vuoden yliopisto-opiskelija, mutta ensimmäistä vuotta Tampereen yliopistossa. Aloitin syksyllä 2017 ympäristöpolitiikan ja aluetieteen opintosuunnan maisterivaiheessa, johon pääsin erillisvalinnan kautta. Suoritin hallintotieteiden kandidaatin tutkinnon Itä-Suomen yliopistossa, Joensuun kampuksella, pääaineena ympäristöpolitiikka ja -oikeus.

Olen ensimmäistä kertaa mukana ainejärjestötoiminnassa, mutta odotan sitä innolla. Liityin Spatikan hallitukseen saadakseni olla mukana tapahtumien järjestämisessä ja tarjotakseni tukea erillisvalinnan kautta maisterivaiheeseen valituille tuutorvastaavan ominaisuudessa.

Mielenkiinnon kohteisiini kuuluu ympäristöpolitiikka kaikessa kirjavuudessaan sekä matkustelu (jota en kuitenkaan kerkeä tehdä niin paljon kuin haluaisin). Vapaa-ajallani käyn elokuvissa, näen kavereita, nautin kasvisruoasta sekä luen mitä tahansa muuta paitsi tenttikirjoja.

Hellou!  Olen Aleksandra Riki, tuttavallisemmin Allu, ja toimin Spatikassa tapahtumavastaajana. Tykkään järkätä kivoja ja rentoja tapahtumia, joihin on helppo tulla viettämään aikaa! Kyseisestä pestistä minulta löytyy kokemusta edellisestä Kosmos-ainejärjestöstä, johon kuuluin, kun opiskelin venäjän kieltä ja kulttuuria. Tällä hetkellä opiskelen maisterivaihetta ympäristöpolitiikan ja aluetieteen parissa ja toivoisin, että tulevaisuudessa pääsisin kehittämään ja edistämään Venäjän ympäristöpolitiikkaa.
Spatikan toimintaan tulin mukaan, sillä sen avulla voi vaikuttaa tapahtumiin, pääsee lähemmäs opiskelijakaiffareita ja muutenkin pysyy ajan hermolla! Ota rohkeasti yhteyttä, jos haluat järjestää ainejärjestömme kanssa jotain yhteistapahtumia tai haluat tietää lisää toiminnastamme! Ja toki voi tulla rupattelemaan myös ihan muuten vaan!

Kolme faktaa minusta:
- Rakastan kirahweja 💗
- Juon 30 kuppia teetä päivässä
- Syksy on lempivuodenaikani 






Hei, olen Alisa Vänttinen ja toimin tänä vuonna Spatikan viestintä- ja somevastaavana. Opiskelen ensimmäistä vuotta ympäristöpolitiikan ja aluetieteen maisterivaiheessa, minne tulin erillisvalinnan kautta viime syksynä. Ennen täysillä ympäristöasioihin hurahtamistani opiskelin kandidaatiksi asti journalistiikkaa ja viestintää. Olenkin innoissani siitä, että voin yhdistää hallituspestissäni nykyisen ja aiemman koulutukseni. Halusin ottaa viestintähommat kontolleni myös voidakseni herätellä hieman uneliaaksi käyneen Alpakankohtaista-palstan. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia blogien aiheiksi sekä kokonaisia blogitekstejä, jos joku innostuu niitä kirjoittamaan!

En ole aikaisemmin ollut mukana ainejärjestötoiminnassa, joten opin tulevan vuoden aikana varmasti kasapäin kaikkea ainejärjestön arjesta. Ajoittaisten informaatioähkyjen vastapainoksi odotan hallitusvuodelta uusiin ihmisiin tutustumista ja merkityksellisen tekemisen tuomaa riemua.

Luonnon lisäksi rakastan kiireetöntä ajanviettoa hyvien ystävien kanssa, uusien asioiden oppimista ja maukasta kasvisruokaa. 







Teksti: Spatikan hallitus 2018
Kuvat: Suvi Tiilimäki

tiistai 2. tammikuuta 2018

Pikkujoulut & Syyskokous 2017



Vielä ennen uuden lukuvuoden ja myös uuden Spatikka-vuoden alkamista on hyvä hetki muistella joulukuun syyskokousta ja pikkujouluja!


Spatikan pikkujoulut järjestettiin 5.12. Tammelan Gopalissa, jossa saimme nauttia herkullisesta vegaaniruoasta sekä muista herkuista. Menossa mukana oli myös Spatikan oma joulubooli sekä tietenkin alpakka!

 

Illan ohjelmassa oli mm. Mafia-peliä sekä pantomiimia ja vierailevina tähtinä nähtiin Secret Santan ominaisuudessa myös Sanni Grahn-Laasonen ja Paavo Arhinmäki.

 

Pikkujoulujen yhteydessä ehdittiin myös kokoustella ja yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous järjestettiin samana iltana. Kokouksessa valittiin Spatikalle uusi hallitus vuodelle 2018 ja uudet hallituslaiset ovatkin huippujoukkoa, jotka tulevat jatkamaan Spatikan toimintaa.

 





Jouluherkkujen ja uudenvuoden rientojen jälkeen on kuitenkin myös kivaa palata takaisin arkeen. 

Hyvää Uutta Vuotta 2018 kaikille Spatikaaneille!



t. Spatikan hallitus 2017



Kuvat: Aleksandra Riki, Emmi Siirtola ja Saara Repo